Miksi yksinäisyys hävettää

Tunnen yksinäisyyttä. Ensimmäinen siitä seuraava ajatukseni on, että olen epäonnistunut. Ja kaikki muutkin varmasti ovat huomanneet sen. Huomanneet, että olen tänä viikonloppuna vain yksin kotona vaikka kaikki muut ovat jossain riennoissa. Hävettää. Itsessäni on varmasti jotain vikana, niin ettei kukaan muista olemassaoloani tai kaipaa minua mukaan.

Nämä ajatukset ovat varmasti tuttuja monille meistä. Yksinäisyyden tunne on kuin varjo, joka hiipii elämäämme eri aikakausina eri syistä. Yksinäisyyden ja sitä seuraava häpeän tunne ovat syvästi inhimillisiä. Se on samaan aikaan monia koskettava yleinen ilmiö sekä todella henkilökohtainen, toisista erottava ilmiö. Ihminen on helposti myös hieman itsekeskeinen, ja kun omat tunteet ja tekemiset ovat oman tarkkaavaisuuden keskiössä, on vaikeaa muistaa että muut ovat tuskin edes kiinnittäneet näihin asioihin huomiota. Entä jos kääntäisimme myös oman katseemme toisaalle? Entä jos häpeän sijaan yrittäisimme nähdä yksinäisyytemme mahdollisuutena kasvuun ja muutokseen? Entä jos yksinäisyyden tunne ei olekaan merkki epäonnistumisesta, vaan kutsu luoda syvempi yhteys itseen ja omaan polkuun?

Nykypäivän kiireinen, stressaava elämänrytmi, sekä itsenäisyyttä ja yksin pärjäämistä korostava yhteiskunta altistaa meitä yksinäisyydelle. Monilla kalenteri on tupaten täynnä ja ruuhkavuodet on totisinta totta. Silti yksinäisyys nostaa päätään niinä hetkinä, kun on aikaa pysähtyä kohtaamaan ajatuksiaan. Jotkut eivät mieluummin pysähdy ollenkaan, vaan kiireisenä oleminen on myös tapa sysätä syvemmät ajatukset ja tunteet syrjään. Ihmisiä saattaa myös olla ympärillä, mutta heidän kanssaan ei tunne merkityksellisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, joukossa oleminen ehkä jopa syventää yksinäisyyden kokemusta. Yksinäisyyden piirteitä voi jaotella kahteen; sosiaaliseen yksinäisyyteen, jossa ympäriltä puuttuu sosiaalinen verkosto sekä emotionaaliseen yksinäisyyteen, jota voidaan kokea ihmissuhteista huolimatta merkityksellisyyden ja läheisyyden puuttumisen kautta.

Myös sosiaalinen media antaa osansa tähän(kin) soppaan - sen avulla voimme tuntea olevamme yhtä aikaa yhteydessä toisiimme, mutta silti niin kaukana toisistamme. Täydellisten somekuvien ja päivitysten aikakaudella ihanasta illanvietosta julkaisemalla saatetaan peitellä sisällä kaihertavaa yksinäisyyden tunnetta. Samaan aikaan toisaalla näiden julkaisujen näkeminen saattaa syventää jonkun toisen yksinäisyyden tunnetta. Yhteiskuntamme myös painottaa yksilön olevan yksin vastuussa elämänvalinnoistaan, mutta korostaa samaan aikaan sosiaalisia suhteita ja menestystä kollektiivisessa mielessä. Paineet voivat saada meidät pahimmillaan uskomaan, että yksinäisyys on merkki henkilökohtaisesta epäonnistumisesta, heikkoudesta tai sosiaalisesta torjutuksi tulemisesta.

Yksinäisyyttä olisi kuitenkin hyvä pysähtyä pohtimaan uudenlaisessa, positiivisemmassa valossa. Yksinäisyyden tunne voi olla myös merkki siitä, että olemme siirtymässä kohti jotain uutta. Ehkä kohti syvempää ymmärrystä itsestämme ja elämästä. Se voi olla kutsu pysähtyä hetkeksi itsen ääreen ja tarkastella mitä todella haluamme. Yksinäisyyttämme tutkiessamme saatamme pikkuhiljaa nähdä myös sen mukanaan tuoman potentiaalin. Yksinäisyys voi antaa meille tilaisuuden tutustua itseemme paremmin, oppia tuntemaan omat todelliset arvomme, toiveemme ja unelmamme. Yksinäisyys voi olla tilaisuus rakentaa vahvempaa ja aidompaa yhteyttä omaan itseemme – ja se on kaiken muun yhteyden perusta.

Kun hyväksymme yksinäisyyden osaksi elämäämme ja tarkastelemme sen kautta itseämme tarkemmin, saatamme huomata yksinäisyyden tunteen kumpuavan monista eri asioista. Se voi kummuta esimerkiksi muuttuneista arvoistamme tai unelmistamme, joita lähipiirimme ei enää jaa kanssamme tai pysty ymmärtämään omista elämäntilanteistaan käsin. Yksinäisyyden tutkiminen saattaa myös saada meidät avoimemmiksi uusille ihmissuhteille ohjaamalla meitä kohti samanhenkisiä ihmisiä, jotka jakavat kanssamme samankaltaisia arvoja, unelmia ja tunteita. Kasvun ja muutoksen aikoina voimme kohdata uusia ihmisiä, joiden kanssa jakaa oppimaamme, ja jotka tukevat ja auttavat meitä näkemään yhä uusia näkökulmia kasvun tiellä.

Yksinäisyyden käsittely ei ole helppoa, mutta se voi lopulta kääntyä voimavaraksi. Vaatii rohkeutta kohdata omat tunteensa ja ajatuksensa ilman itsensä tuomitsemista. Se vaatii myös paljon kärsivällisyyttä ja itsemyötätuntoa. Se on matka kohti syvempää itsetuntemusta ja sisäistä vahvuutta. Se on mahdollisuus kasvaa, oppia ja luoda uusia yhteyksiä – ei vain muiden ihmisten kanssa, vaan myös itsensä kanssa. Kun emme piilottele yksinäisyyttämme häpeän vuoksi vaan kohtaamme sen avoimesti, se saattaa tarjota meille mahdollisuuden rakentaa elämä, joka on oikeasti merkityksellinen ja yhteyksiä täynnä oleva. Yksinäisyyden hetket voivat tarjota meille tilaisuuden tutkia itseämme, löytää omia intohimojamme ja oppia nauttimaan omasta seurastamme.

Joten, miksi yksinäisyys olisi häpeä? Se on luonnollinen tunne muiden joukossa. Kokemus sosiaalisen yhteyden puuttumisesta vaikuttaa vahvasti perusturvallisuuden tunteeseemme ja yksinäisyyden tunne onkin tärkeä evoluution meille kehittämä hälytyssignaali, sillä historiamme aikana olemme selvinneet uhista ja vaaroista yhdessä, muodostamalla laumoja. Ole siis myötätuntoinen itseäsi kohtaan yksinäisyyttä tuntiessasi, kehosi toimii nimittäin evoluution näkökulmasta täydellisesti. On kuitenkin tärkeää muistaa, että vaikka yksinäisyyden aiheuttamasta hälytyksestä ja joukon ulkopuolelle jäämisestä ei enää aiheudu suoranaista kuoleman vaaraa, nostaa hälytys edelleen stressitasojamme. Stressaantuneena taas käännymme itseemme ja koemme vaikeutta keskittyä vuorovaikutukseen muiden kanssa. Tällöin yksinäisyyden kokemuksesta saattaa tulla itseään vahvistava kierre ja kierteen katkaiseminen vaatia erityistä tarkkaavaisuutta, joskus ehkä jopa ulkopuolisen apua.

Kun siis seuraavaksi kohtaat yksinäisyyden tunteen, muista, että et ole yksin sen kanssa. Monet meistä kokevat yksinäisyyttä. Yksinäisyys ei ole heikkoutta, vaan inhimillisyyttä. Olemme sosiaalisia olentoja ja meillä on tarve tuntea kuuluvamme johonkin suurempaan. Kaipaamme yhteyttä ja merkityksellisyyttä. Se on merkki siitä että meillä on sydän - eikä sitä tarvitse ikinä hävetä.

Yksinäisyys on siis mahdollista kääntää myös voimavaraksi, joka auttaa meitä kasvamaan ja löytämään todellisen, kokonaisen itsemme. Yhteyden luominen itseemme on ensimmäinen askel syvemmän yhteyden luomisessa muihin. Hyväksymällä itsesi sellaisena kuin olet ja antamalla tilaa omille tunteillesi, voit avata oven aitoihin kohtaamisiin muiden kanssa. Yksinäisyyden tunteen sijaan voit oppia tuntemaan yksinolon voiman – kyvyn olla tasapainossa omassa seurassasi ja nauttia siitä.

Yksinäisyyden varjon hiipiessä luoksesi, muistuta itsellesi: Olen inhimillinen, olen arvokas ja voin käyttää tämän tunteen voimavarana. ❤

Lämmöllä,
Liia